Sivut

torstai 1. toukokuuta 2014

Tuhannen päreinä

Joskus vaan vituttaa niin raivolla ettei mitään rajaa.
 Tänään on yksi niistä päivistä. Ihan kaikki, oikeesti. 
Aamupäivä oli ihan hyvä ja nyt yhtäkkiä.....

Tänään on rajaton raivo itseäni kohtaan.
Miksi sitä ja miksi tätä? Miksi kyllä miksi ei?

Vihaan tällä hetkellä aivan täysin kaikkea itsessäni aivan joka ikistä asiaa.
Naamaa, pituutta, koko helvetin pakettia.

Hetki sitten olin ihan tyytyväinen, jopa ylpeä siitä mitä ja kuka olen.
Nyt vaan sattuu, jokaikinen ajatus on negatiivinen.
Miksi edes yritää, kun se on kumminkin turhaa?

Tiettyyn pisteeseen asti jaksan hymyillä ja olla noh, se mitä olen normaalisti.
 Iloinen ja kaippa ihan kivakin.


Tänään en jaksa enää edes yrittä, en nukkua, en olla, en siivota tai olla edes iloinen kämpästäni josta tykkäsin hetki sitten.
Nää on sellasia päiviä, kun tunnen kauheaa oloa siitä etten olen vieläkään "mitään".
Ei ole mitään konkreettista tai pysyvää. Ei oikeastaan mitään muuta, kuin tatuoinnin jotka on 4ever.

Ei elämä ole aina kivaa ja hauskaa. Ei pehmolelut halaa takaisin, vaikka kuinka yrittäisit.
Minäkin voin mennä palasiksi.


Kauhea angsti, tiedän, mutta johonkin tämä on nyt pakko vuodattaa ,en pysty pitämään tätä sisällä.
Älkääkä kukaan nyt saako mitään kohtausta, minä puhun tasan silloin, kun tarvitsee.
(Tyhmä ja itsepäinenkin vielä.)

Mieli, ole hyvä ja lopeta tältä päivää, jooko?

2 kommenttia:

Kiiitoss kommentistasi:)