Sivut

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Music is.... Everything

And I will swallow my pride.
You're the one that I love
And I'm saying goodbye.


Musiikki, ihana musiikki.
Olen taas kerran huomannut eläväni musiikkia niin hc:sti, että joka kerta, kun
 soi en voi olla pillahtamatta itkuun.
Sama juttu on tapahtunut Beyóncen uuden Heaven kappaleen kanssa.
Kaippa sitä rupeaa vaan ajattelemaan jos jotain tapahtuisi omille läheisille tms.
Kiitos Maano siitä Beyónce luukutuksesta, nyt olen addiktoitunut : D

Musiikki vaikuttaa ihmeellisesti ihmisiin, hyvänä esimerkkinä itseni. Hevi/metalli/örinä musiikki saa minut vain pahalle tuulelle, kun taas se hivelee jonkun muun korvia yhtä paljon kuin Aguileran musiikki omiani.
Itseäni ärsyttää myös ns. pikku orava äänet ja lasten laulaminen, kun taas What does the Fox say- iskee vasaran lailla... Tiedä sitten miksi

Voi olla siitäkin kiinni että olen katsonut niin paljon animea ja piirrettyjä, että kehitän päässäni scenerioita joihin kuuntelemani biisit sopisivat : DD

Jos minulla on huono päivä ja kaipaan piristystä laitan Destinys Childia, Aguileraa, Adam Lambertia jotain piristävää jumputusta. Itseänikin ihmetyttää oma musiikkimakuni välillä. Olen vannoutunut popin/lattarien popittaja, mutta sitten treeni biiseistä löytyy mm. Cheekiä ja Pitbullin äänessä on sitä jotain.
Myös soul ja erinäise musikaali biisit iskee, unohtamatta KAIKKIA Final Fantasyjen biisejä. Ah rakkautta.
Voisin vain maata lattialla ja kuunnella niitä piano versioina:


Hyviä salibiisejä

Onko teillä tiettyjä tsemppi/ viha biisejä?
Tai onko joku biisi auttanut sinua nousemaan taas jaloillesi taas?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiiitoss kommentistasi:)