Sivut

torstai 12. toukokuuta 2011

Pikku hiljaa tyylin ja unelmien jäljillä.

Tuossa yksi päivä Toijalassa ollessani muistin kuinka ihanaa olikaan asua suurinpiirtein,
 7min matkan päässä "keskustasta".
 Voi oikeasti pistää kunnon vaatteet päälleen ja kävellä ylpeänä uskollisena tyylille jota rakastaa.
Jyväskylässä tulee aina  kuljettua töihin pyörällä joten lyhyet hameet on aika usein no no ja muutenkin puoli viideltä aamulla on aika kylmä..
Tälläistä miulla oli päälläni viime lauantaina.
ja kyllä rakastan omia sääriäni :P
Toisin sanoen mummot  ja pissikset vihasi minua ja miehethän rakastaa pitkiä jalkoja..
tuo alemman kuvan paikka on kuvauspaikalta kun, olin sparraamassa Milenan uusinta mallia kuvauksissa ja aidot ympäristöthän ovat aina parempia!
Mitenkäs te arvoisat lukijat?
Liikutteko aina meikit nassussa ja kuteet silitettynä vai onko teillä todella ihania pierikalsareita työmatkoille yms. 
maailman söpöin asia
Avaudumpa nyt vähän:
Mie olen aina halunnut olla malli mutta, vihdosta viimein olen tajunnut ettei siitä tulisi mitään edes anoreksian "avulla". Miun yläkropassa on sen varran suuret luut ettei siitä super model jutusta tulisi mitään. Tissitkin puuttuu enkä todellakaan leikkauttaisi itseäni. Joten asennekkaan ei ole sopiva mallille.
 Mie rakastan ruokaa siinä määrin etten voisi edes ajatella mitään salaatti diettiä ilman kastiketta. Yritän kyllä siis omasta tahdostani kiinteytyä keskivartalosta ja kun, 50 lukijaa tulee täyteen saatampa jopa aloittaa kuntosalilla käymisen kaverini kanssa.
Tehdä pienen motivaatio lappusen ja alkaa ruksailla kiloja.
 Viime vuonna tiputin 7 kiloa puolessatoista kuukaudssa enkä edes tiputtanut mitään ruokavaliostani.
Huijasin kyllä vähän ostos-tv:n avulla, muttei siitä sen enempää
Tälläistä pikku päivittelyä tähän väliin.

Mikä sinä haluat/halusit olla isona?

2 kommenttia:

  1. Kuolin nauruun noille giffeille ja tää pöllö <3<3<3 Siks mä otan susta kuvia ku aattelin jos se helpottais ees vähän sun malleiluja. Mutta voidaanhan me alkaa ottaan jotain hypereditorial kuviaki ;D

    VastaaPoista
  2. Silloin, ku ite tein jonkin aikaa mallinhommia, niin kyllä ne puuropaastot alko jossain välissä aina maistumaan, no puurolta. :D Sitten se oli kuitenkin must juttu, ett pizzaa tai muuta mättöä oli saatava viikon parin paaston jälkeen. Tietenkin hommien ohi ollessa. Kyllä se elämä tuppaakin olemaan mukavampaa, kun nauttii ruuasta ilman syyllisyyttä painonnoususta. <3

    VastaaPoista

Kiiitoss kommentistasi:)