Sivut

torstai 17. helmikuuta 2011

Koulukiusaaminen.

Lupasin pureutua koulukiusaamiseen ja tässä hiukan miun oman elämän kokemuksia.

FAKTA:
Mie oon aina tullu paremmin toimeen jätkäporukassa kuin tyttö.
Ilmassa ei ole selkäänpuukotusta vaan asiat sanotaan suoraan naamaan ja niitä nauretaan tai sitten suututaan ja tapellaan. Son jotenkin kotoisampi tunne miulle. Ala-asteella miun kaksi parasta kaveriani oli poikia, vähän erilaisia kuin muut tosin. Ei niitä "jalis tekee susta coolin." ihmisiä.

Koulukiusattuna tiedän sanoa kuinka paha se tunne on jonka kiusaajat aiheuttavat, enemmän-vähemmän tahallaan. Miun tapauksessa kiusaajat ymmärsi lopettaa, kuraattorin huomautuksella tosin ja tajusivat kuinka paha fiilis muhun oli iskenyt.

Miun tapaus oli päällä koko ylä-asteen, ysillä se vasta kunnolla loppu.
Jos löytäisin kuvia siltä ajalta käsittäisitte ehkä ettei muutamat meidän luokan pojat ymmärtäneet mun tomboy-lookiani.
Olin sillä ns.lande-luokalla koska, olin toivonut päästä samalle luokalle serkkuni kanssa, joten olin myös ainoa joka asui n.15min pyöräily maktkan päässä koulusta kun, taas muut tulivat sen 15-20 min. koulukyydillä. Tyttöjä oli tällä luokalla 7...muistaakseni.
 Minä olin pisin,rinnattomin ja ulkopuolisin, se kaupunkilainen.
Pelkästään se kalvaa jo.
Kiusaaminen sitten alkoi aika mildinä ja sanoin äidille etten tahdo mennä enää kouluun.
Puhuttiin sitten asiasta ja äitipä kehotti sanomaan niille pojille takaisin näin : "Sano vielä kerran noin niin pussaan!" Se jopa toimi vähän aikaa kun, jätkien reaktion oli "hyi helvetti!" tehostettuna tuolilta tippumisella. Muttei siinä kauaa mennyt kun joku tajus että, voi sanoa takaisin "No tuuppa antaan."
Monia eri lauseita käyttämällä sain pidettyä puoleni noin puolisen vuotta. (Kyllä rakas, mäkin sua, tottakai kulta.) Mie olin myös se joka uhas ruveta tappeleen jos ne vielä jatkaa, uhkailukin toimi jonkun aikaa kun, pääsin yhden jätkän sormia vääntämään = näyttämään että, turpaan tulee. (enhän mie mitään olis voinu jos joku päälle olis käyny mutta, annoin sellasen kuvan että, voittaisin.)
 
weheartit.com
Miun oma mieli hoki lausetta, "älä itke muitten nähden, se tekee sinusta heikon."
Uskottelin itselleni todella pitkään olevani vahva jos, en itke.

Pikku hiljaa kumminkin pojat otti järeemmät keinot käyttöön, rupes porukalla nauraan miun vaatteille, olemukselle, käytökselle. Muistan myös pahasti yhden kuvistunnin kun, yks pojista hiippaili taakseni ja venytti avattua kortsua vetääkseen sen miun päähäni. Sen jälkeen keitti niin kauan niin pahasti.
 Kävin kuraattorilla kertomassa kasin puolivälissä että, nyt sattuu ja kovaa. Kerroin etten jaksa enää pidätellä itkua joka kerran kun, jätkät pääsee niskan päälle sanomaan jotain uutta mukavaa.
Kuraattori sanoi että, jos vielä tulee sellanen olo niin tule sanomaan hänelle niin hän vie asiaa eteenpäin.
weheartit.com
Yhden kohtalokkaan matikan tuplatunnin ekalla puoliskolla mie en vaan pystyny enää, lähdin välitunnilla kuraattorin toimistoon itkemään, en vaan pysynyt enää kasassa.
Palasin sitten seuraavalle matikantunnille ihan kuin mitään ei olisi käynyt. Yksi apuopettajista kumminkin tuli kesken tunnin pyytämään paria jätkää luokan ulkopuolelle. Jätkillä oli kyllä maksamisen arvoiset ilmeet palatessan luokkaan. Nyt miun piti enää toivoa että, tajuat lopettaa eivätkä ala lisää kiusaamaan.

Ei ne miulta koskaan anteeks pyytäny mutta, lopettivat kumminkin. Yksi kiusaajista kulki myöhemmin samaa juna matkaa kanssani samaan amikseen. Tuli jotain höpötettyä siinä matkalla ja sain kaverin tästä kiusaajasta joka oli ihan eri ihminen ilman niitä muita jätkiä.

Ylä-aste aika oli muutenkin aika testaavaa aikaa, oli pakko saada poikakaveri, voi vitsi kun, olisin suosittu olis helpompaa yms.
 Silloin miekin olin pitkätukkainen, lapsenkasvoinen, maantienharmaa blondi, isin enkeli. En mitenkään päin siro, turpaan tulee-asenteellinen ja ääneltäni aika varis. Vähän niin kuin nyt, olen vain oppinut korostamaan parempia puoliani ja hyväksynyt ettei niitä ratkeisevia kylkiluita voi ottaa irti saadakeen vyötäröä :3

Mie olen yhä epäsiro,tuu tohon sanoon-asenteelle varusteltu, puhe ääneltäni varis, iso hartiainen, rinnaton, vyötärötön ja kovaääninen mutta,
 pidän siitä!
Nyt mie olen oikeasti vahva.
Tässä pieni kappale joka saa miulle aina kyyneleet silmiin <3

3 kommenttia:

  1. Tulen toimimaan tulevassa työssäni "apuopettajana", eli ohjaajana ja kyl näitä ihmisten kiusauskokemuksia lukiessaan tulee aina enemmän ja enemmän varmemmaksi siitä että mun kutsumus tulee olemaan koulukiusaamisen minimointi :) Hyvä että jaksoit tuon kokemuksen läpi ja vahvistuit.

    VastaaPoista
  2. Tää kuulostaa niin tutulle, ite jouvuin olemaan ylä-asteelta kuukausia poissa kun tuntu etten vaan enää jaksa ja kun pelkkä koulua ajatteleminenkin rupes ahistamaan ja itkettämään. Onneks sain apua ja nyt kaikki on melkein niinkuin ennenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tajuaa pyytää ja saa apua se auttaa kummasti. Kunhan vaan kehtaa lähteä sitä apua hakemaan, muuten kukaan ei välttämättä huomaa :/ Onnitteluni kaiken kaikkiaan sinnekkin päin! :)

      Poista

Kiiitoss kommentistasi:)